 |
|
|
Turistin Unelma, Lähdin kaverini Joelin kanssa tiistaina päivänä ajelemaan Joensuusta jälleen kerran kohti Kuusamoa. Mielessä oli taas Kitkan suurtaimenet ja uskomattoman hienot maisemat. Luvat (3 vrk) ja eväät (myös ”erätupakat” tupakka lakosta huolimatta) kävimme Kuusamon citymarketista, sen jälkeen suunnistimme pösön keulan kohti Päähkänän parkkipaikkaa. Heti perille saavuttuamme huomasimme, että itikoita oli aivan liikaa etelän miehille, mutta takaisinkaan ei kehdattu kääntyä. Ei kun offia sutimaan ja tavarat selkään. Kävelimme Ylikotaan, johon laitoimme teltan ja eikun kalaan! Kaverini on sinnikäs ”koneonki mies” vaikka minä ”henkeen ja vereen” perho kalastajana olen yrittänyt sitkeästi sitä käännyttää. Tälläkin kertaa oli minulla mukana kaksi 12,5 jalan 8 luokan Orvista tarkoituksena, jos kaveri innostuisi kokeilemaan perhoa välillä. Kalastelimme tiistai-keskiviikko välisen yön jokea välillä päähkänä-talvitien mutka, mitään havaintoja kaloista ei nähty. Muutamat kalastajat jotka tapasimme kertoivat vain joitain ”epämääräisiä” huhuja! Kävimme unille aamulla ja raikkaassa ulkoilmassa uni maistui, iltapäivä oli jo pitkällä ennen kuin makuupussista jaksoi kömpiä ylös. Tukevasti evästeltyämme ajattelimme lähteä katselemaan uusia paikkoja alavirran suunnassa. Evästä ja kahvin keitto vehkeet reppuun ja taipaleelle. Kalastellen menimme Harri-haudan alapuolelle saakka, välillä meinasi tulla uinti reissu, kun voimakas virta yllätti kahlatessa. Vettä satoi tihkuttamalla koko päivän ja miljoonat itikat kiusasivat ”turisti parkoja”. Kaveri epäili, että ollaan liian aikaisessa eikä koko joessa ole vielä ”kalan kalaa”. Yritin valaa uskoa kaveriin näkemälläni ”pinta käynnillä” josta en tosin tiedä oliko telkkä vai majava! Mitään havaintoja taimenista ei ollut! Joskus ilta kymmenen maissa ylävirtaan palatessa pysähdyimme talvitien mutkaan, johon kaveri värkkäsi nuotion. Kaveri kävi ensin heittää mutkan ottipaikat puukalalla, mutta ei mitään näkynyt. Istuskelin tulilla ja ajattelin käydä heittää itsekin yhden laskun perholla siinä yhdentoista aikoihin. Laitoin ison musta punaisen putkiperhon, jolla kalastelin siihen asti kun ollaan vastarannalla olevan kallion kohdalla. Kun ei muita kalamiehiä näkynyt ja paikka näytti, niin houkuttelevalta päätin vaihtaa perhoa. Aikani rasioita tongittuani käteen osui keväällä sitomani punainen 8 Nro kaksihaarainen perho. Ajattelin, että tuskin se tähänkään ottaa, mutta pientä perhoa on niin paljon mukavampi heittää! Se oli vain yksi vastarannan tuntumaan suunnattu alaheitto, parikymmentä metriä ”kalliosta” alaspäin, kun pinnassa roiskahti ja Orvis kumarsi syvään! Kurkusta lähti eläimellinen huuto ”KIINNI ON” ja kaveri säntäsi nuotiolta haavi sekä kamera mukanaan katsomaan. Kala veti jonkin matkaa ensin alas, sitten sain kelailtua sitä takaisin ylös. Tokaisin kaverille ettei tämä ainakaan harjus ole, ehkä jokin kolmosen tai nelosen kala. Kala kävi roiskuttelemassa pinnassa, mutta ei hypännyt.
Taluttelin kalaa alavirran suuntaan, kun sillä tuntui olevan haluja palata kotijärven suuntaan. Kovin tiukalla ei uskaltanut pitää kun peruke oli 0.33mm, nostokoukkua ei ollut mukana, kun emme uskoneet saavamme isoja kaloja, oli vain pieni haavi. Aikani kalan kanssa temmellettyä yritin ensin itse haavita kalaa, mutta en saanut sitä pintaan. Kaveri meni muutaman metrin päähän alavirtaan ”passiin” haavin kanssa, johon ihme kyllä sain uitettua kalan. Haavin noustessa ilmaan sydän löi tyhjää muutaman kerran. MILLAINEN PETO en edes painajaisissa ollut nähnyt noin isoa taimenta! Minulla oli menossa 18:sta Kitkan lupa viidentenä kesänä ja aikaisemmat kalani olivat kaksi kappaletta kahden kilon taimenia ja nyt joki antoi tällaisen uskomattoman hienon kalan 79cm 6,5 kg. Kala oli aivan virheettömässä kunnossa ehjä eväinen ja lihava, Ruunaan koskien ”matikan näköisiin" istukkaisiin verrattuna kuin toiselta planeetalta. Ihastelimme ja kuvasimme taimenta vähän joka puolelta! Kaverin kommentit perhokalastuksen suhteen rupesivat vähän muuttumaan, ehkä ensi kesä silläkin on ”huiska” kädessä Kitkan rannalla. Vein taimenen Rukalle ravintolan kylmiöön, kun ei oikein muutakaan keksitty! Torstaina lähdimme pois joelta, en heittänyt enää kertaakaan. Savustettuna taimen oli todella mahtavan makuista! On todella hienoa, että vielä suomessa on säilynyt näin mahtavia kalapaikkoja, joihin voi ”turistikin” tulla nollaamaan työkiireitä ja unohtamaan maalliset murheet! Kiitos Kitkajoelle, kalastuskunnalle ja Siilasmajan killalle. Ville Mönkkönen, Joensuu |
|
siilasmajankilta@koillismaa.fi
|
|
 |
|
