Taidanpas tässä muistella viime kesää (2005)!!

Kausihan alkoi osaltani Kylmäluomalla joskus toukokuun loppupuolella, enpä muista tarkkaa aloituspäivää, siis istarikalojen onginnalla. Sitä voisi sanoa eräänlaiseksi itseluottamuksen kohottamishetkeksi heti kalastuskauden alussa. Isäntä ja naapurinporukkahan oli sinne mennyt jo edeltä ja aloittaneet kalastuksen heti klo 12 lauantaina, itsehän olin töissä kahteen asti.

Perille taisin saapua puoli viiden maissa ja luvan otin kuudeksi alkamaan. Tosin ensin kävin mielessä pienen kädenväännön lähenkö soututreeneihin vai kalalle, jostain kummansyystä kalastus kiehtoi enemmän:)! Tosin jälkeenpäin sain soutuporukalta pientä "kurinpalautetta", mutta hälläväliä.

Kesä meni lopulta siltäosin ihan ok, saaliina 2 SM-mitalia. Jaa, nyt harhaudutaankin jo sivuraiteille itse asiasta. Tietotoimisto kertoi kalaa nousseen tavanomaista ehkä hivenen heikommin, ainakin kalaporukkaamme. Liekkö syypäänä ollut sillä hetkellä vallinnut huono sää vai vääränlainen tankkaus...

Siinä vehkeitä viritellessä hokasin ettei ole yhtään uistinta (lue kuusamon hopealätkää) matkassa, joten soitto isännälle ja löytyihänse 1 uistin. Roikkui puussa ja näytti olleen jossain nätisti kiinni, kun koukku oli oikosenaan. Siinäpä sen suoristelin muka jonkunlaiseen kuosiin ja ajattelin että välttääpä se näille kilon parin sinteille.

Olikait siinä niitä onkijaa vaikka minkänäköstä, muttei kuulemma tullut enää alotuksen jälkeen siitä paikasta ainakaan kaloja. Taisi olla n. kymmenes heitto kun jo joku pieneltä tuntuva kala otti uistimeen. Tuli melkein suoriltaan muutaman metrin päähän, mutta ihmettelin kun ei pintautunut niinkuin pienet kirjolohet yleensä ja muutenkin oli jotenkin rauhallisempi liikkeissään.

Se rauhallisuus loppui noin 30 metrin syöksyyn keskemmälle järveä, taisi tulla mieleen että täähän pirteä pikkukirre on... Arvasihan sen sitten heti et taitaa olla vähän kookkaampi istari kuin kilon parin peruskalat, kun aina avajaisiin jonkun yllärin laittavat ja joitakin niitä aina saadaankin. Taisipa siinä kymmenkunta minuuttia vierähtää ainaskin ennenkuin sain sen käsien ulottuville ja rannalle nostettua, mukavaltahan se tuntui heti alakuunsa saada uus oma harmaanieriäenkka, painoa oli 5,7kg. Muutama heitto myöhemmin oli joku toinen samanlainen kiinni ja sitten sain vielä yhden pienemmän nieriän. Hyvin siis alkoi ja antoi mukavasti suuntaa kesän kalareissuille, usko itseen kasvoi rutkasti.

Se jo tekee 50% prosenttia kalareissun onnistumisesta,siis pelkkä itseensä uskominen, taito 45% ja tuuri/oikea ajoitus 5%! Suurinpiirtein tuommosen oon itelle sisäistänyt.

Tenon reissu juhannusviikolla 2005

Reissuun lähettiin Koramon Anan ja Wendelinin Samin kanssa Lauantaina iltapäivällä. Tosin pojat meni omalla autolla ja minä omalla toyotallani. Taisinpa lähteä paria tuntia aikasemmin liikenteeseen ja ostin perille tullessa luvat myös jätkille, kun taisivat olla perillä vasta puolen yön aikaan. Itse otin rantaluvan ja suuntasin alakönkään perhoalueelle, taisi olla viimenen yö ennen arvontoja. Antti ja Sami taas menivät soutamaan yläkönkään alapuolisille suvannoille/ paikoille.

Perhonheittäjiä ei näyttänyt olevan montaa ja niinpä suuntasin suomenväylään, kun vesi mielestäni näytti olevan sopiva sen paikan onkimiseen. Näytti olevan hyvä niska siinä ja 200m alemmas oli muodostumassa toinen potero mielestäni, vaan eipä nuo muut ilmeisesti olleet sitä paikkaa noteeranneet kun eivät sitä onkineet ollenkaan!!

Parkkipaikalla kamppeita vaihtaessa sattui edellisvuosilta tuttu kaveri siinä "pyhäkamppeissa" jäätelöä imeskelevän. Ei kuulemma ollut tullut kuin joitakin tittejä, muistaakseni jalkaa isompaa ei sillä viikolla perhomiehet olleet saaneet. Kuulemma turhan vispaamista tuntui tuiskasevan jatkaessaan matkaansa, vaan pitäähän se itellä lähteä tilanne toteamaan, siis kamppee niskaan ja rinkiin jonottamaan. Saapuessa rantaan kaveri sai justiin pienen titin, niitä kuulemma oli viimepäivinä alkanut aina muutamia silloin tällöin tulemaan, mut harvakseltaan niitäkin.

Siinä ensimmäistä perhovalintaani miettiessä päädyin erillaiseen ratkaisuun kuin muut ja hieno n. 10cm vihertävän ruskeä "frödin" putki sai kunnian aloittaa tämän kesän lohenkalastuksen. Taisi "kokeneet" lohestajat vähän kummastellakin perhovalintaani ja vaan näkevätpähän huonompinäkösetkin kalat sen. Vesi oli myös korkealla ja kylmää, siispä siimaksi vielä uppoavaa sorttia sellaista. Muut kiersivät edelleenkin pelkästään niskaa ja mitään ei kuulunut. Omalla vuorolla ongin ensin niskan ja sitten 200m alempana olleen poteron näköisen virranreunan, josta sitten nappasikin heti titti. Reissu siis alkoi hyvin ajattelin. Edelliskesänä kun tittikin oli tosi tiukassa. Ajattelin perustaa oman ringin siihen, mutta sainkin jyrkän vastalauseen mennessäni uudestaan heti onkimaan. Kuulemma rinki kiersikin yhtäkkiä sinne asti. No mikäpä siinä, odotellaan sitten omaa vuoroa. Taisi siinä välissä eräs kaveri pienosen titin rannalle taltuttaa samasta paikasta.

Oma vuoro jälleen ja heti niskalla 2 tittiä kiinni, siirtyminen alempaan paikkaan ja taas nappasi, tunsin heti rauhallisesta otista että isompi kala on kyseessä. Siinä vierähtikin seuraava vartti riskiä kalaa väsytellessä ja pidellessä ettei se pääsisi alas koskea. Taisi käsikin jo hieman hapottaa, kunnes sain kalan haavin ulottuville(ei riskeerata 1. kalaa käsin yrittäessä) ja jiihaa huudot taisivat pärähtää taivaalle onnistumisen merkiksi!! Johan sitä melkein 2 vuotta edellisestä olikin aikaa...

Kala painoi 7,5kg eli ihan mukava jo rannalta käsin saada! Tekstari pojille onnistuneesta avauksesta ja puhelin pirisikin heti ja onnittelutkin taisivat tulla siinä samassa. Olivat itse justiin veneen saaneet semmoseen kuntoon, että vesille oli lähtö. Könkäällä hiljeni kalani jälkeen ja päätin lähteä ajelemaan, kahtomaan poikien touhuja Osman seudulle.

Mennessä ajattelin pysähtyä vetsikon kuninkaankivellä kiekan heittämässä. Samassa puhelin soi ja Anttihan se sieltä pirautti tohkeissaan. Ei olleet erinneet kaikkia neljää vapaa laittaa pyyntiin kun JANia jo oli viety lujaa!!! Vitosesta oli ottanut ja malttamattomuuttaan oli koukut oijotuttaneet...aijai.. arviolta ollut n.15kg vai liekkö isompikin!! Lähtivät kuulemma yöpuulle. Itse menin tekemään kuitenkin sen kierroksen vielä..

Perhoksi nro 4 kakshaaranen räikeä greenhiglander muunnos. Olisinko satametriä kerennyt laskeutua, kun sisäkurvista nappasi. Riskin kuulonen ja näyttäytyi ja vaikutti lohiluokan kalalta!! Vedot hyytyivät kuitenkin nopeasti ja parin minuutin rannankuppeella junnaamisen jälkeen pääsin nappaamaan sen pyrstöstä kiinni. Mutta mitä v..tua.. varmaan metrin mittanen ja laiha kun perkle, niinpä tietysti talvikko, painoa ei varmaan 5 kiloa enempää luulisin! Normaali nousukunnossa arviolta 10kg kala. Eikai se auta kuin perho pois suupielestä ja elvytysten jälkeen takaisin vaellustaan jatkamaan!! Elämäni eka talvikkolohi, olihan tuo näkemisen arvoinen. Toivottavasti palaa suurena ja vahvana takaisin! Oli myös ihan kirkas, mistä lie asti laskeutunut.

Sitten olikin jo nukkumaan menoaika, en jaksanut utsjokea pidemmälle ajaa ja luxus auton etupenkillä yöpyminen sai mielen raukeaksi.

Pojat täräytti sitten aamulla vitosesta perättäisillä lakuilla 9 ja 12kg hienot lohet. Toinen tuli muistaakseni parsilankku JANilla ja toinen vanhalla patinoituneella kupari lätkällä, olisko ollut smeds tai räsänen, kumpi jompi! Seuraavalla luvalla sain kaksi lohitärppiä vitosesta rannalta onkiessa, jostain syystä eivät tarttuneet kunnolla. Pojilla sama vika soutamalla, liekkö kaikilla??! Vesi sameni pariksi päiväksi ja roskaa liikkui joessa runsaanlaisesti, nousi myös hivenen. Lohen ottihalutkin näyttivät kadonneen. yhden titin onnistuin saamaan kuitenkin ylösasti. Kunnes sitten..

Taisi olla Keskiviikko ilta kun sain oivalluksen lähteä vaihteeksi alakönkäälle perhoa viskomaan, jos arpajaisissa sattuisi luvan saamaan. Se ajatus kuitenkin haudattiin tylysti kun huonosta muistista johtuen myöhästyin 5 minuuttia arvonnasta!! Siinäpä hetken miettimisen jälkeen ajattelin "käväistä" könkäässä uistinta nakkaamassa... Samin mukaan Kukila ja Virranniemi joskus siitä isompiakin kaloja saaneet.

Ensimmäiseksi virittelin laina ambassadöörin heittokuntoon ja siiman jatkeeksi vanha raskas patinoitunut kuparilätkä, nimeäkään en tiedä, joku hieman normaalia oudompi muoto. Sillä saatu kuitenkin joskus useita taimeniakin, tosin istutus sellaisia, mutta kokeillaan lohelle.. ajattelin. Ensimmäisen vartin aikana tartutin kolme tittiä ja yhden n.1,5 sain ylösastikin. Sattui pikkukalaparvi kohille. Siitä innostuneena päätin jatkaa koko yön.

Kello 2 aikaan yöllä sain seuraavan tärpin, selvästi lohen otti, mutta pahaksi onneksi ei tarttunut. Yritti syödä "aurinkoahven" spearheadin, liekkö luonnonsuojelioitten koukut aiheuttanu irtipääsyn!! Siinäsitä hartiat tönkössä ja hellänä hakkasin taukoamatta kokoajan, kun oli se tunne että kyllä se ottaa isompi kala vielä. Oisko ollu 5.30 kun vaihdoin talvella J.Vaaralalta ostetun sivutissi pikkuvaapun siimanjatkeeksi ja marssin ihan alueen ylärajalle peitämään... Siinä olisinko noin 20 heittoa tehny ja astuin muutaman liuskekiven päälle heittämään ja sitten jymähti. Luulin titiksi kun otti 2m päästä rannasta ja lompsin vain kohille ja aloin pumppaamaan siimaa suoraan vavan nokan alapuolelta. Vaan eipä noussutkaan, kuului vaan kopsetta ja arvasin heti tehä siirron. Puolasta tukeva ote ja voimalla kala liikenteeseen ja johan alkoi nousta... Pikkuhiljaa sain kalaa hivutettua alemmas alueen alapäätä, jossa olisi helpompi saada se rantautettua.

Olisko 15 minuuttia tullu väännettyä, muutama komea ilmaloikka kertoi lohen olevan kyseessä, kunnes sain sen viimein pyrstöstä ylös. Niinpä oli piru ollut ovela, kun aavistinkin. Kerkesi nimittäin hakata vaapun palasiksi siinä yläpoterossa johonkin kiveen ja koukut suusta oli myös saanut jo irrotettua!! Onneksi oli etukoukut silmäkouppaan tarttunu niin sain kalan ylös asti. Painoa kalalla 8,3kg.

Vähän aikaa ihmeteltyäni tuli taas tunne et voishan tuolta saada vielä isomman, joten ei muutakuin vihreä mankala rikkoutuneen tilalle. Ei muuten ollut koko yönä muita onkioita. Kysyin illalla yheltä onkimieheltä, että onko tullu isompaa kalaa tästä lähiaikoina. Eipä tuntunut ainakaan sillä viikolla kukaan saaneen vaan totuus tosiaan paljastui äkkiä, kun ei siellä parhaseen aikaan ketään ollu kalassakaan!! Lontostin kuitenkin uudestaan yläpäähän ja heittelin ensin muutaman heiton ihan alueen rajalla, ei mitään.

Siinä haeskelin sitä aiempaa "ottikiveä", oli n. 30*30cm kokoinen litteä kivi, jonka päällä oli hyvä seistä. Samassahan sen hokasin ja ensimmäisellä heitolla siitä ja taas tarttui.Tajusin heti että nyt on vielä paljon isompi!! Tällä kertaa samantien kala ylös sieltä ja vängällä vedätin sitä alas könkäästä. Siinä sitä olikin tekemistä, kiviäkin oli mitä väistellä 200m matkalla. Kala pysyi kokoajan lähettyvillä, junnasi ja junnasi, eikä siis meinannut väsyä millään. Varmaan siinä puolituntia pää punasena sitä pumppasin kokoajan vaan kun ei väsy niin ei väsy!! Lähi veneestä löysin pitkän puuvartisen koukun. Pienellä riskillä käskytin kalaa väkisin lähemmäs ja sain noin kymmenennellä kerralla kalaa sen verran lähemmäs, jotta ylsin sen koukkaamaan!!

Kala oli komea kojamo, painoa 12kg ja pituutta hivenen toista metriä. Oma rekordi parani 3oo grammaa. Hienoa! Joskus sattuu näitä kalastajan hyviä päiviä!

Kalastuksen lopetin siihen siltä reissulta, vaikka sitä suurempaahan sitä himoitsee:)! Toistaseksi nuokin on olleet hienoja/ riittävän suuria kaloja, mutta nälkähän kasvaa syödessä.... Kerran on se parikymppinen tarttunut niin miksei toisenkin, sais vain ylös seuraavalla kerralla. Kaikenkaikkiaan tosi onnistunut reissu. Tästä on hyvä jatkaa kohti Kuusamon jokia ja erityisesti Kitkajokea. Jospa se sielläkin kohta kalan nousu alkaa kunnolla.