Keuruun 21- vuotiaasta Janne Pirkkalaisesta leivottiin ensimmäinen kaksinkertainen Suomen mestari perhokalastuksen SM- kisojen historiassa. Pirkkalainen otti mestaruuden 1998 Hossassa ja toisti tempun ylivoimaiseen tyyliin 12. – 13.8. 2000 Kuusamon Kuusinkijoella. Kisan kakkoseksi kalasti Karstulan Risto Sironen ja kolmanneksi Antti Vappula Helsingistä. Pirkkalaisen voiton takeena oli tasaisuus – hän oli 26 kilpailijan joukossa ainoa, joka toi kalaa mittakouruun kilpailun jokaisella viidellä jaksolla.

Kisat pidettiin tänä vuonna siis Kuusinkijoella Kuusamossa. Kisan järjestäjinä toimivat yhteistyössä paikalliset kalastusseurat Kuusamon Uistinseura sekä Siilasmajan Kilta, kilpailun johtajana toimi Matti Torkkola Kuusamon Uistinseurasta. Kilpailualueena oli joen yläjuoksu Särkipuronsuun - Kanavanniskan välillä, ja ko. alue oli kisojen ajaksi rauhoitettu muulta kalastukselta. Kisaan osallistuneet 26 kilpailijaa olivat selviytyneet jatkoon eri puolilla Suomea pidetyistä alkukilpailuista kaikkiaan n. 300 tarjokkaan joukosta. Jokivarteen oli merkitty 30 poolia, joista 4 pudotettiin pois lopullisen kilpailijamäärän selvittyä. Tällä tahdottiin järjestäjien taholta varmistaa tasapuoliset olot kaikille kilpailijoille - kun pooleja on sama määrä kuin kilpailijoitakin, kukaan ei saavuta etua toisiin nähden siinä, että pääsisi kalastamaan edellisjaksolla rauhassa olleeseen pooliin. Poisjätetyt poolit sijaitsivat lisäksi normaalitilanteessa rauhoitetulla Käpysuvannon alapuolisella alueella, joka jo MM- kisoissa 1989 osoittautui erittäin kalaisaksi. Kun siis kävi tarpeelliseksi rajata poolien määrä 26:een, oli poisjätettävien poolien valinta edelleen tasapuolisuuden nimissä helppo kohdistaa juuri näihin neljään, normaalisti rauhoitusalueella sijaitsevaan pooliin. Täten kaikki kilpailijat kalastivat yleisestikin kalastuskäytössä olevalla alueella, eikä kukaan saavuttanut etua muihin nähden tässäkään mielessä.

Kilpailu käytiin viidessä jaksossa, joista kunkin pituus oli 2,5 tuntia. Jaksoista 3 kpl sijoittui lauantaipäivälle; jakso 1 kilpailtiin klo 10.00 – 12.30, jakso 2 klo 15.00 – 17.30 ja jakso 3 klo 19.00 – 21.30. Lauantaina sää ei varsinaisesti suosinut kisatapahtumia, vesikuuroja saatiin tasaiseen tahtiin. Keli oli sateesta huolimatta kuitenkin kohtuullisen lämmin. Sunnuntain jaksot (klo 8.00 – 10.30 ja 12.00 – 14.30) saatiin sen sijaan kilpailla aamun ensihetkiä lukuun ottamatta aurinkoisessa ja lämpimässä säässä.

Pistelaskujärjestelmänä käytettiin sektori/sijoituspistejärjestelmää, joka lienee aihetta seuraaville jokseenkin tuttu . Asiaa tuntemattomille kerrottakoon, että kilpailijat arvottiin ennen kisan alkua kolmeen eri ryhmään, sektoriin, joissa he sitten kilpailivat toisiaan vastaan kullakin jaksolla. Saadun kalansaaliin mukaan muotoutui kilpailijoiden paremmuusjärjestys kussakin sektorissa ja tämän mukaan jaettiin sijoituspisteet: voittajalle 1 piste, kakkoselle 2 jne. siten, että viimeiseksi jäänyt sai tililleen 9 pistettä. Kalatta jääminen tiesi armotta myöskin sektorin maksimipisteitä eli 9:ää ko. jaksolta. Viimeisen jakson jälkeen kunkin kilpailijan sijoituspisteet ynnätään yhteen ja vähiten pisteitä kerännyt on koko kisan voittaja. Järjestelmän selkeä etu on se, että ns. tuurikalojen merkitys vähenee – yhdellä useamman kilon taimenella voittaa ehkä kilpailujakson, mutta koko kisan kärkeen ei ole mitään asiaa, jollei muilta jaksoilta tule saalista. Sitä vastoin yhdelläkin mittaharrilla jokaista jaksoa kohden voidaan sijoittua hyvinkin korkealle, riippuen sektorin muiden kilpailijoiden menestyksestä. Jos muut eivät saa mitään, voittaa jo yhdellä 30 cm:n harjuksella jakson. Tällöin kilpailija saa vain yhden sijoituspisteen, siinä missä munat pataan vetäneille rysähtää jakson maksimipisteet eli tässä tapauksessa 9.

Kilpailukaloina olivat harjus, siika ja taimen. Harjuksen alamitta oli 30 cm ja taimenen 50 cm, siialla ei ollut alamittaa. Kalat pisteytettiin pituuden mukaan; 36 cm pitkä harjus antoi 36 pistettä jne. Taimenella oli lisäksi lajikohtaiset 30 peruspistettä, joten 60 cm pitkä taimen olisi antanut 90 pistettä. Nimenomaan olisi antanut, sillä yhtäkään mitallista taimenta eivät kilpailijat onnistuneet mittakouruun asti tuomaan. Taistelukosketuksia kyllä oli useammallakin kilpailijalla – joillakin jopa useaan otteeseen – mutta ne päättyivät joko irtoamisiin, tai sitten taimenen puhtaisiin selkävoittoihin siimakatkojen myötä. Myöskin siiat pysyttelivät taimenten tavoin poissa mittakourusta.

Etukäteen uumoiltiin kisan ratkeavan harjuksilla, ja tämä näkyi myös kilpailijoiden käyttämissä välineissä sekä tekniikoissa. Tekniikoista ylivoimaisesti käytetyin oli ns. lyhyen siiman larvastustekniikka, jossa vavanmittaisella siimalla ja voimakkaasti painotetuilla perhoilla ronkitaan poolin pohjia ottihaluisia kaloja etsien. Toisaalta varsinkin sunnuntain jaksoilla osa kilpailijoista käytti menestyksekkäästi myös pintaperhoa, osansa tähän oli varmasti myöskin sunnuntaiksi parantuneella säällä. Perukkeenkärkinä käytetyimpiä olivat 0,14 – 0,18 mm vahvuudet - tästä löytynee syy muutamiin siimakatkoihin taimenen tartuttua. Varsinaista taimenenpyyntiä esim. streamereillä tms. kokeiltiin ainoastaan ohimennen, sen vakavammin ei kukaan kilpailijoista taimenenpyyntiin panostanut.

Poolit sijaitsivat molemmin puolin jokea vastakkain siten, että kukin jokipätkä oli jaettu pitkittäissuunnassa kahtia. Etukäteen hieman mietittiin, kuinka rajanveto joen puoliväliin suoritetaan - varsinkin niillä pooleilla, joissa jokiuoma on kylläkin leveä, mutta virtaus, vesi ja olletikin myös kalat vain toisella rannalla. Terveellä järjellä tämäkin pulmanpoikanen ratkesi ainoalla oikeudenmukaisella tavalla; ennen kisan alkua pidetyssä valvojien ja kilpailijoiden yhteispalaverissa sovittiin, että raja kulkee nimenomaan päävirtauksen mukaan ja kukin saa onkia oman puolensa tästä, riippumatta siitä kumpaa rantaa pitkin virtaus missäkin pyyhkii. Samaisessa palaverissa sovittiin myös muutamista muista tulkintalinjoista koskien esim. väkäsellisen koukun käytöstä annettavia sanktioita.

Kilpailijat pysyttelivätkin herrasmiesmäisesti oman poolinsa rajojen sisäpuolilla, eikä poolivalvojien tarvinnut pientä etusormenheristelyä kummemmin pieniin rajarikkoihin puuttua. Tokihan siellä silloin tällöin valvojien valppautta kokeiltiin, mutta kevyt yskänkohtaus tai muu vastaava sai poikkeuksetta aikaan sen, että heitto lyheni ainakin sen kriittisen metrin verran. Muutenkin säännöt olivat karsintakisoista jo tutut kilpailijoille, eikä rikkomuksia esiintynyt. Säännöistä merkittävimpinä mainittakoon tässä väkäsettömien koukkujen käyttöpakko, perukkeen sekä perhon ulkoisen painottamisen (lyijyhaulit jne.) kielto sekä erillisen tärppi- indikaattorin käytön kielto. No, säännöthän on tehty kierrettäviksi, mutta sekä valvojien omissa että kilpailijoiden kanssa pidetyissä yhteispalavereissa sovittujen linjojen ansiosta tulkintaerimielisyyksiltä vältyttiin.

Itse kilpailussa ensimmäisen päivän jälkeen kärkimiehinä olivat tasapisteissä Janne Pirkkalainen sekä Vantaan Markus Tandefelt 8,5 pisteellä. Kolmantena 10 pisteellä oli Sonkajärven Juha Huttunen. Tässä vaiheessa kärkikolmikko erottui muista siinä mielessä, että he olivat ainoat joilla oli tulosta kaikilta päivän kolmelta jaksolta. Huttusen takana olikin sitten vielä tiukempaa; 11-14 pisteessä majaili 7 kilpailijaa. Heitä puolestaan yhdisti se, että kahden aivan kärkipisteitä tuottaneen jakson seuraksi pääsi lipsahtamaan yksi kalaton, maksimipisteet antanut jakso. Jaksovoittoihin kärkinimistä ylsivät lauantaina mm. Pirkkalainen, Tandefelt ja Vappula. Terävimmän kärjen takana 15- 20 pisteessä vaani vielä koko joukko vaarallisia miehiä, ja tästä ryhmästä noustiinkin lopullisissa tuloksissa aivan kärkisijoille saakka. Peli ei siis vielä 1. päivän jälkeen ollut alkuunkaan selvä.

Sunnuntain 1. jakso aloitettiin siis jo klo 8.00. Liekö sitten kalatkin olleet vielä unten mailla, mutta kovasti nihkeää oli kalantulo aamun ensi jaksolla. Saamamiehet toki erottuivat tälläkin jaksolla - terävimmässä kärjessä jatkoivat jo eiliseltä tutut miehet, mutta kärkimiesten takana olleessa tasaisessa keskikastissa alkoi tapahtua. Hyvin menneen jakson ansiosta nousunsa kohti kärkisijoja aloittivat mm. Antti Vappula (1. päivän jälkeen jaettu 8.) ja Risto Sironen (1. päivän jälkeen 11.).

Ennen viimeistä jaksoa tilanne kärjen osalta oli seuraava: 1. Janne Pirkkalainen 10,5 pistettä, 2. Markus Tandefelt 13,5 p., 3. Juha Huttunen 14 p., 4. Teemu Huovinen 15p., 5. Juha Viista 15,5 p., 6. Antti Vappula ja Risto Sironen 16 pistettä. Seuraavilla kilpailijoilla pisteet olivat jo 20:n huonommalla puolen, joten voiton suhteen heidän mahdollisuutensa olivat menneet. Kisan kolmelle parhaalle oli kuitenkin tarjolla matka lajin MM- kisoihin Walesiin ensi vuonna, joten myös himmeämmät mitalisijat olivat varmasti kiinnostavia. Lisämaustetta viimeiselle jaksolle toi sekin, että mikäli jo MM- joukkueeseen valittuna ollut Pirkkalainen ei romahtaisi viimeisellä jaksolla mitalisijojen ulkopuolelle, olisi kisamatka tarjolla vielä neljänneksikin sijoittuneelle kilpailijalle. Panosta ja jännitettävää siis riitti viimeiselle jaksolle lähdettäessä.

Voiton suhteen asiat ratkesivat jo ennen jakson puolta väliä; Pirkkalainen löysi rasioistaan toimivan pintaperhomallin ja mittautti nopeaan tahtiin jakson kakkossijoitukseen oikeuttaneet reilut 70 pituuspistettä. Kun samaan aikaan kovimpien haastajien pooleilla valvojat haukottelivat töiden puutteessa ja mittakourut pysyivät kuivina, oli homma sitä myöten selvä - päätöskomentojen kajahtaessa jokivarressa oli vuoden 2000 perhokalastuksen Suomen Mestarin nimi selvillä.

Pirkkalaisen lopulliset voittopisteet olivat 12, 5 ja marginaali seuraaviin osoittautui selkeäksi, kun kisakeskuksessa Kuusingin Leirintäalueella alettiin selvittelemään seuraavien sijojen kohtaloa. Viimeinen jakso teki tepposet tähän saakka kärkisijoilla kiikkuneille Tandefeltille, Huttuselle, Huoviselle ja Viistalle – kalaton suoritus tuotti miesten tilille 9 pistettä ja mitalisijat saattoi unohtaa saman tien. Nelosjakson jälkeen jaetulla 6. sijalla olleet Vappula ja Sironen sen sijaan menestyivät sektoreillaan sen verran hyvin, että nousivat aina mitalisijoille saakka, Sironen toiseksi 18 pisteellä ja Vappula kolmanneksi 19 pisteellä. Neljännen sijan ja - Pirkkalaisen voiton myötä - sen mukana tulleen MM- kisamatkan lunasti jaksovoitollaan itselleen Haapamäen Mika Väle, pisteitä hänellä 22. Väle kävi tiukan kisan viimeisen jakson voitollaan viidenneksi nousseen Hollolan Harri Hytösen kanssa; lopputuloksissa miehet olivat tasapisteissä, joten lopullisen sijan ratkaisivat jaksosijoitukset. Näissä Väle oli kahdella jaksovoitollaan parempi Hytösen yhtä vastaan - näin Hytönen jäi viidenneksi ja MM- joukkueen ulkopuolelle lähestulkoon niukimmalla mahdollisella tavalla.

Voittaja oli luonnollisesti esitykseensä tyytyväinen. Taktiikkansa Pirkkalainen kertoi suunnitelleensa aina ennen kunkin jakson alkua olleella puolen tunnin tutustumisajalla. – Siinä oli todella hyvin aikaa tutkia poolin virtaukset, montut ym. mahdolliset ottipaikat läpi. Sen perusteella valitsin sitten tilanteen mukaan joko larvastusmenetelmän tai pintaperhon.

Pooleihin ja kisan kulkuun sekä järjestelyihin yleensä Pirkkalainen oli myös tyytyväinen, ainoa kritiikin aihe oli poolien kapeus. Samansuuntaisia mielipiteitä kuultiin myös muiden kilpailijoiden taholta; poolit olisivat saaneet olla vaikka sitten reilustikin lyhyempiä, mutta sen sijaan koko joen yli ulottuvia. Näin kilpailijat olisivat voineet hallita oman jokipätkänsä rannasta rantaan. Pooleja pidettiin kuitenkin suhteellisen tasapuolisina - osoituksena tästä on myös se, että miltei kaikista pooleista saatiin mitallisia kaloja. Kuusinkijoki kilpailuvetenä keräsi edelleen kiitosta kalaisuutensa puolesta, jokea tosin pidettiin haastavana paikkana kalastaa.

Kaiken kaikkiaan järjestelyihin oltiin siis tyytyväisiä, kiitosta järjestäjille tuli mm. tuloslaskennan sujuvuudesta. Kilpailun johtaja Matti Torkkola kertoikin töitä tehdyn tapahtuman onnistumisen eteen, ja halusi välittää kiitoksensa niin järjestäjille, kilpailijoille kuin ulkoiset puitteet tapahtumalle tarjonneille alueen kalastuskunnillekin, sekä kilpailukeskuksena toimineelle Kuusingin Leirintäalueelle. Torkkola halusi myös kannustaa kokeneempia ja iältään vanhempia perhomiehiä osallistumaan jatkossakin kilpailuihin, vaikka tämän vuoden kisassa nuoremmat miehet kärkisijoilla jylläsivätkin.

Lopputulokset:

1. Janne Pirkkalainen 12, 5 pist. Keuruu

2. Risto Sironen 18 " Karstula

3. Antti Vappula 19 " Helsinki

4. Mika Väle 22 " Haapamäki

5. Harri Hytönen 22 " Hollola

6. Markus Tandefelt 22,5 " Vantaa

7. Juha Huttunen 23 " Sonkajärvi

8. Teemu Huovinen 24 " Vaasa

9. Juha Viista 24,5 " Tampere

10. Kari Suhonen 28 " Virrat

11. Ari Leiman 29 " Helsinki

12. Ville Vainio 30 " Lehtimäki

13. Mika Immonen 30 " Varkaus

14. Markus Koskinen 31 " Virrat

15. Mikko Hakala 33 " Nakkila

16. Jukka Levänen 35 " Äänekoski

17. Ismo Koivula 37,5 " Tampere

18. Arto Pikkarainen 38 " Oulu

19. Timo Vataja 41 " Tampere

20. Ei kaloja eli 45 pistettä: Kristian Salmela, Kauko Tsupukka, Terho Rääpysjärvi, Juha