KUNNIAJÄSEN PAAVO PARVIAINEN

Paavo on aloittanut kalastamisen 40-luvun loppupuolella. "Isomuksia tiedettiin joessa olevan,mutta tuolloin keskityin kalastamaan harreja ja siikoja, sekä pientä taimenta. Eihän se silloin urheilukalastusta ollut vaan ns. kotitarvekalastusta ".

"Ensimmäisen taimeneni sain Kitkajärvestä kesällä -46, jolloin olimme menossa Tolvasta Kilikilösalmeen. Tällöin löin uistimen tulemaan perässä. Ja kohta oli kala kiinni. Se oli semmonen kahden ja kolmen väliltä, nätti hopeakylkinen."

"Vuonna -42 oli minulla mahdollisuus lähteä Pääjärvelle kalaan yhdessä Palosaaren ja isäni kanssa.Olin tällöin lomilla armeijasta. Sitä mentiin Lämsänkylän kautta Sohjanankoskelle ja sieltä moottoriveneellä Pääjärven yli Oulankaan ja sauvomalla Oulankajokea ylös aina Kivakkakoskelle.Siitä käytiin myös reissu Paanajärvellä. Kalaahan tuolla reissulla ymmärrettävästi saatiin. Siitä oli myös todisteena toiselta samanlaiselta reissulta otettu valokuva, jossa kourallinen miehiä istuu kalaläjän vieressä. Kaloja oli kymmenkunta ja niiden painot lähempänä viittä kuin kahta. Merilohihan ei tuolloinkaan vielä päässyt nousemaan Pääjärveen. Tuolloin oli esteenä Kumag-könkäs, tuossa paikassa nykyisin on venäläisillä voimalaitos. Mutta kyllä sitä suurempaakin kalaa kuin mitä meille nousee oli. Tuoppajärvessä ja Pääjärvessä on oma erillinen järvilohi kantansa, ja nämä voivat kasvaa kookkaamaksi kuin taimenet."

Kalaa on tullut ajoittain paljonkin. Tästä oli todisteena Kiutakönkäältä otettu valokuva, siinä oli kalapoikineen. Nykyisin Paavo on lähinnä keskittynyt siian ja harjuksen kalastamiseen. "Kiutakönkäältä olen saanut kaloja ja myös jonkin verran Kuusingilta, parhaalla reissulta (marjareissulla) siellä olen saanut Koivumutkasta peräkkäisillä heitoilla kalat. Eniten kuitenkin Kuusinkijoen kalastamisessa pidän Lohipyörre - Raatehammas -välistä. Siinä on hyviä poteroita ja kiventaustoja. Lisäksi se oli aina viime vuosiin saakka rauhallista kalastusaluetta ja se maisemiltaan ja ominaisuuksiltaan muistuttaa Kitkajokea.""Kitkajoella olen pääasiassa kalastanut Jyrävällä, jonkin verran myös Päähkänän seudulla. Kitkajoen kalastuksessa olen hyväksi kokenut Nils masterit, devonit, räsäset sekä kynokin."

Eero Skogin maailmanväsytys-kertomuksen yhteydessä on kerrottu Parviaisen sekä Skogin "pyrstökalasta". Tämmöisiä samanlaisia pyrstökaloja on ollut muitakin.
"Eräs tapahtui yhtenä kesänä, jolloin Hepatiitti oli pikkupoika, ensimmäisiä reissuja joella ja siten Paavon "koulutuksessa". Olimme Linnakalliolla kalassa kämpän puolella. Vieheenä oli "köli" Nils Masterin papukaija. Kala otti Linnakallion yläpäässä olevan kiven takaa, eikä näyttäytynyt koko aikana vaan syöksyi mukisematta koko suoran alas Kivi-akan laukareeseen. Siellä se oli jo aika lähellä, mutta otti viimeisen syöksyn niskasta alas - ja siimat poikki niin, että paukahti. Näytti siltä, että sen perässä saa juosta aina Paanajärvelle asti,mutta saihan sitä jo tuostakin matkasta jäädä Heikin kanssa rannalle puuskuttamaan."

Parviaisen vinkit: "Aamulla kannattaa Jyrävän niskan antaa rauhoittua ja sen jälkeen tarjota taimenille Kynokkia. Uskon Kynokin tehon perustuvan sen epämääräiseen uintiin ja myös paukahtavaan ääneen, minkä se saa aikaan osuessaan veteen. Olen saanut monta kalaa heti sen jälkeen kun kynokkiosuu veteen. Jos veteenosumis- paikan lähellä on taimen, se varmasti jollakin tavalla ärsyyntyy."
"Linnakalliolla kala nousee ns. Kämpän puolta ja se on varmimmin kalastettavissa uistimilla."